Miten ammatti-identiteetti uusiutuu työn muuttuessa?

28.3.2018

Kaiken aikaa meitä ympäröivä audiovisuaalinen kulttuuri on verrattain lyhyessä ajassa käsikirjoittanut itsensä käytännöllisesti katsoen uuteen uskoon. Digitaalisen tekniikan kehitys ja sosiaalisen median kanavien lisääntyminen on tuonut sisällönsuunnittelijalle sekä -toteuttajalle alati laajenevia mahdollisuuksia erilaisten viestintätrendien omaksumiselle. Tämä (r)evoluutio on tuonut myös kasvavia paineita oman ammatillisen osaamisen ylläpitämiselle.

Toimenkuvasta riippumatta uutta on opittava ja samanaikaisesti vanhasta täytyy oppia luopumaan – jos ei nyt aivan kokonaan, niin ainakin osittain. Tässä yhteydessä julkaisun sekä julkaisemisen kriteerit ovat tulleet arvioiduiksi uudelleen kerta toisensa jälkeen. Viestin relevanssi tulisi irrottaa ajasta ja tiettyjen sisältömuotojen tuttu rakenne puolestaan rikkoa uudenlaisten vaikutelmien aikaansaamiseksi.

Oman ydinosaamisalueen vaaliminen siihen liittyvine keskeisine käytänteineen edellyttää operatiivisen osaamisen lisäksi kykyä hahmottaa tulevaa, ja valmiuksia sopeutua muuttuviin toimintaolosuhteisiin hyvin nopeallakin aikataululla.

Ammatti-identiteetin taustoja

Yksilön ammatillinen identiteetti alkaa hahmottumaan varhaisaikuisuuden aikana opiskelun sekä ensimmäisten työsuhteiden myötävaikutuksesta. Ammatti-identiteetin kehitys jatkuu läpi työuran ja kohtaa haasteita esim. vaihtuvien tehtävien ja mahdollisten vastoinkäymisten muodossa.

Oppimisen ja onnistumisen kokemukset edesauttavat myönteisen ammatti-identiteetin kehittymistä, johon liittyy olennaisesti yksilön sisäistämät käsitykset oman työnsä merkityksellisyydestä sekä sen tarkoituksenmukaisuudesta. Sanomattakin on selvää, että muutosolosuhteiden vallitessa työminän ja oman osaamisen uudelleen määritteleminen ottaa aikansa.

Meidän maailmassamme pysyvästä muutoksen tilasta on tullut arjen uusi oletus. Kehityksellisestä näkökulmasta katsottuna renesanssiajan ihanneyksilö, Uomo Universale, esittäytyy yllättäen ajankohtaisempana kuin koskaan aikaisemmin.

Poikkeuksellisten monilahjakkuuksien historiallinen kirjo alleviivaa tällaisten suurpiirteisten ihmisten aikanaan eläneen, mutta olisiko vaikkapa da Vinci tullut koskaan pohtineeksi ammatti-identiteettiään. Insinööri vai taiteilija? Arkkitehti vai tutkija?

Vastausta tähän voidaan kaiketi vain spekuloida, mutta yritteliäisyyttä, uteliaisuutta ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä on aivan varmasti tarvittu matkan varrella. Toki da Vincin aikoina käytettävissä oleva tieto sanan varsinaisessa merkityksessä on ollut luonteeltaan hyvin erilaista kuin tänään. Mielestäni tämän ajatelman pohjalta jokaisen on omasta toimenkuvastaan riippumatta kuitenkin hyvä lähteä tarkastelemaan myös omaa ammatti-identiteettiään.

Muutoksen askelmerkit

Murtautuminen oman mukavuusalueelle ulkopuolelle edellyttää lähes poikkeuksetta henkisen kynnyksen ylittämistä ja samanaikaisesti oman tilapäisen osaamispääomavajeen hyväksymistä. Tässä yhteydessä stressi saattaa kasvaa hetkellisesti ja kaikkein muutosvastaisimmalla itsesäätelyn defenssimekanismit nostavat jo päätään. Tilannetta tulisi kuitenkin tarkastella pienenä katarttisena kokemuksena, jonka lopputulemana syntyy väistämättä jotain uutta ja oivaltavaa.

Useimmat meistä tulevat vastaisuudessa kohtaamaan työurallaan haasteita, joiden kautta keksimme itsemme eräällä tavalla uudestaan. Tämä tulee säilyttämään meidät ammatillisessa mielessä ”nuorina” siten, että haasteiden myötä karttuva kokemuksemme mahdollistaa aikaisempaa laajemman sekä valveutuneemman katsantokannan suhteessa tulevaan, vaikka emme olisikaan välittömästi jonkin toimenkuvaamme sivuavan uuden osa-alueen absoluuttisia asiantuntijoita.

Kaikessa ei pysty eikä edes kannata pyrkiä olemaan edelläkävijä, mutta osaamispääoman aktiivinen rikastuttaminen edesauttaa oman ammatillisen kilpailukyvyn ylläpitämistä ja on parhaimmillaan myös yleissivistävää. Tulevaisuutta silmällä pitäen meidän tulisi tarkastella ammatti-identiteettiä koskevissa kysymyksissä ja pohdinnoissa omia halujamme sekä valintojamme enemmän suhteessa toimintaympäristöön kuin vaikkapa asemaan tai positioon, jonka olemme kenties kaavailleet joskus saavuttavamme.

Mukautuvuuden, yhteistyön ja tuottavuuden näkökumista katsottuna tämä jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa siltä, kuin taipaleella työelon tiellä ei olisi enää mitään uutta nähtävää tai koettavaa.

Oppia ikä kaikki.

Kirjoittaja on Integralin AD Antti

« Paluu

OTA
YHTEYTTÄ »

Jätä yhteydenottopyyntö

Palaamme asiaan pikimmiten!

[recaptcha]