Yhdessä kohti uutta ja parempaa vuotta
Vuosi 2020 jää varmasti monelle meistä mieleen erikoisena vuotena. Eikä vähiten korona pandemian, Yhdysvaltojen presidentinvaalien tai Vastaamon tietomurron vuoksi. Samanaikaisesti ympärillämme vaikuttavat ilmastonmuutos ja siihen kytkeytyvät asiat. Kaikki ovat seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi monen meistä arkeen, ajatteluun, toimintaan ja suhtautumiseen eri asioihin ympärillämme, sekä yksilö- että yritystasolla.
Matkakumppaneina stressi ja pelko
Tässä ajassa työyhteisöissä meiltä vaaditaan paljon. Vuoden 2020 aikana etäily on tullut tavaksi ja yhteisöllisyyden puute on koettu tosiasia monessa organisaatiossa. Monet yritykset ja niissä työskentelevät ovat joutuneet kärsimään taloudellista ahdinkoakin koronakriisin vuoksi. Stressi ja pelko ihmisen seuralaisina ovat osa elämää, mutta hallitsevina ne voivat sen jopa tuhota.
Karhuryhmän vetäjä Harri Gustafsberg totesi eräällä luennolla, että turvallisuus on illuusio. Kaikkea ei voi ymmärtää eikä hallita, eikä kenelläkään ole takeita siitä, kuinka tulevaisuudessa käy. Näin varmasti onkin. Sen sijaan voimme harjoittaa itseämme ja mieltämme tulemaan toimeen stressin ja pelon tunteiden kanssa. Tunne ei ole tieto. Näissä tilanteissa tärkeiksi ominaisuuksiksi nousevat ihmisten ja organisaatioiden henkiset voimavarat, yrityksillä se sijaitsevat kulttuurissa, yksilöillä omassa mielessä. Kriisin yhteydessä korostuvat voima ja vastustuskyky, joustavuus ja jatkuvuus, sopeutuminen ja toimintakyky, ja näiden tuloksena oppiminen ja uudistuminen. Siten kehitymme.
Olenko osa ratkaisua vai ongelmaa?
Oman toiminnan havainnointi on haasteellista ja omaa epävarmuutta on vaikea sietää. Myötätunto itseä kohtaan vaatii treenaamista. Meillä on tapana olla sitä, mitä rutiinimme ovat. Jos osaamme nähdä rutiiniemme vaikutukset, ymmärrämme helpommin valinnan merkityksen. Itseltään voi kysyä, vievätkö nämä tavat ja valinnat minua ihmisenä eteenpäin. Asetunko omalla toiminnallani osaksi ratkaisua vai ongelmaa? Itseäni ajatusten ja rutiinien muokkaamisessa on auttanut lyhyt havainto – kieli on mieli. On tärkeää, mitä sanoja käytämme puhuessamme itsellemme ja muille.
Valoina matkalla toivo ja luottamus
Emme pysty valitsemaan sitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Sen sijaan pystymme valitsemaan sen, miten asioihin suhtaudumme. Yksilön näkökulmasta katsottuna hyvä elämä rakentuu yhteenkuulumisen, itsekunnioituksen, aikaansaamisen, ilon ja toivon ympärille. Kun omalla elämällä on suunta ja merkitys, on vaikeuksienkin vastaanottaminen helpompaa.
Vuoden lähestyessä loppuaan ja uuden vuoden alun häämöttäessä oma mieli summaa tapahtunutta ja suuntaa jo katsetta eteenpäin. Mitä ensi vuonna, mitä olisi odotettavissa? Mielessä ovat toivo ja luottamus tulevaan. Toivon voisi määritellä mielentilaksi, että odottaa jotain hyvää. Luottamus on kannatteleva voima, joka on usko siihen, että asiat järjestyvät.
Haluamme varmastikin kaikki olla osa ratkaisua. Vaalitaan yhdessä sitä, mikä on meille tärkeää. Ennen uuden vuoden alkua toivotan kuitenkin kaikille Rauhallista ja Hyvää Joulua!
